Perinteinen luonnonturkis ei enää suinkaan ole ainoa vaihtoehto niille, jotka haluavat pukeutua lämpimästi talven kiperimpiä pakkasia varten. Materiaalina turkis on kuitenkin säilyttänyt suosionsa perinteisten turkkien lisäksi esimerkiksi huppujen reunusteena, sekä somisteena että funktionaalisena tuulensuojana kylmää talvituulta vastaan. Monesta takista löytyy nykyään tekoturkiksesta valmistettu hupunreunus, joka toimii mukavasti koristeena, mutta ei kuitenkaan luo samanlaista tuulensuojaa oikean turkismateriaalin tavoin.
Tekoturkisten käyttöä perustellaan halvemman valmistuskustannuksen lisäksi sillä, että sen valmistamiseen ei tarvitse hyödyntää tuotantoeläimiä. Moni kuitenkin jättää huomioimatta valmistuksen muut kääntöpuolet.
Mietittäessä uutta vaateostosta kuluttajan on hyvä pysähtyä vertaamaan tekoturkiksen ja luonnonturkiksen matkaa kaupan hyllylle. Tekoturkis valmistetaan yleensä öljystä saatavasta synteettisestä kuidusta, kuten polyesteristä tai akryylistä. Yleisesti ottaen keinomateriaalien on todettu kuormittavan ympäristöä aitoja turkiksia enemmän, sillä synteettisen kuidun valmistus vaatii uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämistä. Öljypohjaisten materiaalien varjopuolena on myös niistä irtoavat mikromuovihiukkaset, jotka päätyessään luontoon eivät hajoa luonnonmateriaalien tavoin.
Nopeana ajatusleikkinä voi pohtia vaikka kahta alla olevaa turkispalloa. Vasemmanpuoleinen tekoturkiksesta valmistettu tupsu on voinut saada alkunsa esimerkiksi Meksikon öljykentiltä, josta sen matka on jatkunut muualle jalostettavaksi ja lopulta esimerkiksi Vietnamiin vaatetehtaalle ja sieltä vasta Suomeen kaupan hyllylle. Hinnat tekoturkistupsuille lähtevät noin kahdesta eurosta.
Oikealla puolella taas nähdään suomalaisesta siniketun turkista valmistettu tupsu. Aito turkis on paljon tuuheampaa, joten materiaalia tupsuun on käytetty huomattavasti vasemmanpuoleista vähemmän. Tupsussa käytetty sinikettu on kasvatettu Kokkolassa, josta pala sen turkkia on viety noin tunnin päähän Panttilaan muokattavaksi. Suomalaisesta sertifioidusta turkiksesta tehdyn tuotteen voikin siis jäljittää aina kotitarhalle asti. Tämäntyyppisen turkispalan hinta lähtee noin 15 eurosta, ja sen ostaminen vaatii jo hiukan enemmän pohtimista.
Kumman sinä valitsisit?
